Ammatillinen kuntoutus ja työkokeilu 2021

Ammatillinen kuntoutus tuli ajankohtaiseksi minulle syksyllä 2019. Olin ollut sairauslomalla noin puolitoistavuotta. Ammatillisen kuntoutuksen maksajana toimi minun eläkevakuutusyhtiöni, joka osti kuntoutuspalvelun Mehiläiseltä. Olen toki ennen tätä ollut työelämässä mutta vailla ymmärrystä omasta hyvinvoinnista. Voikin sanoa, että minulla alkoi kolmas elämä ammatillisen kuntoutuksen myötä. Päätettiin lähteä kuntoutuksesta ajatuksella, että menen työkokeiluun ja sitä kautta saamme tietoa työkyvystäni kaikista parhaiten. Työkokeilupaikkoja ruvettiinkin etsimään yhdessä työvalmentajan kanssa tammikuussa 2020. Otimme yhteyttä todella moneen paikkaan Tampereella ja ympäristökunnissa oleviin yrityksiin, muutamaan haastatteluun pääsinkin. haastattelut menivät todella hyvin ja ovi oli auki niin kauan, kunnes lopussa kerroin miksi olen ammatillisessa kuntoutuksessa (aivovamma), tällöin kaikki työnantajat menivät todella vaikeaksi ja sanoivat että ilmoittaa parin päivän kuluessa. Ilmoitus tuli tekstiviestillä aina ja perusteluita ei ollut. Kaikista eniten petyin Tampereen kaupunkiin, joka ei suostunut edes keskustelemaan työkokeilusta vaan torppasi heti, vaikka ei tiennyt aivovammasta. Kuvittelin että oma kotikaupunki olisi avoin ja haluaisi mahdollisimman paljon auttaa vaikeasti työllistyviä. Lopulta päätimme keskeyttää maaliskuussa työkokeilu paikan etsimisen koronan saavuttua suomeen kunnolla. Jatkoimme etsimistä taas kesäkuussa 2020. Heinäkuussa otin yhteyttä Aivovammaliittoon, josta lopulta irtosi työkokeilupaikka.

Työkokeilu vihdoin pyörähti käyntiin tammikuussa 2021. Odotin todella pelonsekaisin ajatuksin ensimmäistä päivää toimistolla Helsingissä. Päässä pyöri kysymyksiä mitä muut ajattelevat minusta? pystynkö tähän? mitä jos väsyn liikaa? mitä jos he eivät tykkää musta? kohteleeko he minua ihmisenä eikä vammautuneena? olenko pelkkä rasite? meninkö väärään paikkaan? sanonko jotain tyhmää? ottavatko he minut tosissaan? Kerkesin näitä miettimään matkustaessa Tampereelta Helsinkiin. Toimistoon astuessani sain huomata kuitenkin, kuinka lämpimästi ja avoimesti minut otettiin vastaan. Suurin osa kysymyksistä osoittautui turhiksi ja pystyin hengittää vapaammin, toiset kysymykset jatkavat matkaa minun mukana edelleenkin. Tunsin vihdoinkin olevani oikeassa paikassa ja oikeassa seurassa. Työpaikan ohjaajakseni sain aivan mahtavan persoonan omaavan Pihla Putkosen, siinä on nainen, jolla on sydän paikallaan. Sovittiin ennen työkokeilun alkua, että teen pääosin etänä ja kerran kuukaudessa suunnilleen kävisin toimistolla. Ensimmäisellä viikolla kävin kaksi kertaa Helsingissä toimistolla. Nämä pari ensimmäistä päivää menikin todella nopeasti, vaikka päivät venyivät pitkiksi. Lähdin kotoa 7 aamulla ja palasin kotia 20 illalla. Tässä vaiheessa väsyvyys ilmoittikin miksi en ole täysin työkykyinen mutta ymmärtäväinen työpaikka antoi palautumisaikaa. Työtehtäväksi sovittiin Aivovammaliiton Instagram. Yksin en joutunut onneksi tätä alkaa tekemään vaan minulla oli toinen työkokeilija työparina, joka oli aloittanut liitossa aikaisemmin. Huvittavinta tässä työtehtävässä oli, että olin avovaimolleni sanonut puoli vuotta aikaisemmin, että minusta ei olisi tekemään töitä somen parissa. Itse liityin vasta Instagramiin syyskuussa 2020 eli muutama kuukausi ennen työkokeilua ja heti sen parissa rupesin tekemään töitä. Tammi ja helmikuu menikin todella nopeasti. Tunteja tein 20 h/viikko, jaksoin työpäivän jälkeen vielä tehdä kotonakin asioita hyvin, eli virtaa jäi muuhunkin elämään. Helmikuussa rupesimme pitämään Instagram livejä, tämä oli todella jännittävää mutta samalla kiehtovaa. Entisenä kilpaurheilijana sain samanlaista jännitystä liveistä, kun kilpailuista ja siitä nautin. Maliskuu saapui ja toisella työkokeilijalla loppui työkokeilu, jäin yksin tekemään Instagramia toki oli minulla koko ajan kaikkien työkavereiden tuki takana. Maaliskuun alussa nostettiin tunteja 25 h/viikko, kuulostaa vähältä mutta todellisuudessa se on paljon. Työpäivän jälkeen en jaksanut enää tehdä edes lapsille ruokaa kotona vaan syötiin pelkästään einesruokia, koko muu elämä valui viemäristä alas ja tämä heijastui kaikkiin elämän osa-alueisiin. Tässä kohtaan minun oli myönnettävä itselle, etten pysty tekemään enempää kuin 20 h/viikko töitä, jos haluan säilyttää parisuhteen, lapset ja elämänilon. Tämä oli todella suuri askel kohti uuden minän hyväksymistä. Soitinkin työvalmentajalle ja kerroin tilanteen sekä pidettiin etäpalaveri, jossa oli mukana myös työnantaja, hän oli huomannut minun ongelmani jo aikaisemmin ja oli samaa mieltä minun kanssani, että tunnit pitää laskee takaisin 20 h/viikko. Tuntien laskua ehdotettiin Ilmariseen ja se sopi heille huhtikuun ajaksi, eli toukokuussa tarvitsisi nostaa tunnit takas ylös. Huhtikuu meni todella hyvin ja voimavarat palautuivat takaisin. Jaksoin leikkiä lapsien ja panostaa myös parisuhteeseen. Huhtikuussa kävin myös vertaistuen peruskurssin, josta sain todella paljon uusia näkökulmia ja mahtavia tuttavia, joiden kanssa perustettiinkin oma WhatsApp ryhmä.  Toukokuu koitti ja päätettiin ettei tunteja nosteta ollenkaan, vaikka kuka vaatisi. Elämässä pitää olla muutakin kuin työ ja se ei saa viedä kaikkia voimia. Toukokuussa pääsin myös ensimmäistä kertaa kertomaan Aspan ohjaajille koulutukseen oman tarinan ja vinkkejä, miten selviän työ/henkilökohtaisessa elämässä aivovamman jälkioireiden kanssa. Tämä kokemuspuhe oli todella mielenkiintoinen kokemus ja nautin siitä. Palautetta saatiin runsaasti ja erityisesti ohjaajat tykkäsivät minun puheenvuorostani, saivat uusia työkaluja paljon omaan työhön ja ymmärrystä enemmän aivovammoja kohtaan. Toukokuu ja kesäkuu meni kuin siivillä ja työkokeilu tuli päätökseen.

Työkokeilusta aivovammaliitossa jäi todella hyvät muistot. Työkaverit olivat aivan loistavat ja se mikä varmasti edesauttoi, että kaikki ymmärsivät, mikä on aivovamma. Tiedostan hyvin, että kaikilla työpaikoilla näin ei ole ja silloin työkokeilu on todella vaikeata. Opin puolenvuoden aikana itsestäni enemmän kuin viimeiseen 10 vuoteen. Opin arvostamaan myös vapaa-aikaa ja omaa hyvinvointia, perheen hyvinvoinnista puhumattakaan. Jäipä työkokeilusta muutakin kuin vain kokeilu käteen, nimittäin nappasin itselleni työpaikan heti työkokeilun jatkeeksi Aivovammaliitossa.