Miten tärkeää vertaistuki on?

 

Kuva: Elina Aittoneva

Tätä kysymystä olen miettinyt todella paljon viimeisen puolenvuoden aikana. Itse vammauduin vuonna 2011, en tuolloin tajunnut omaa tilaani ja mitä oli tapahtunut. Heräsin tähän asiaan vasta vuonna 2019. En ollut kuullut paikallisyhdistyksestä, joka toimii meidän alueellamme, toki aivovammaliitosta olin kuullut. Ennen vuotta 2019 en kokenut tarvitsevani mitään vertaistukea. 2019 löysin Tampereen Seudun aivovammayhdistyksen, tajusin silloin vasta kuinka paljon helpompi, on jutella ihmisille, jotka ovat kokeneet saman ja elävät samassa tilanteessa. Tämä yhdistys on antanut minulle todella paljon uutta näkökulmaa elämään ja olen oppinut ymmärtämään itseäni paremmin. Järjestämme joka kuukausi tapaamisia kerran tai kaksi ja ne ovat monella ihmiselle ainut sosiaalinen kontakti, pois lukien erilaiset terapeutit ja kuntoutukset. Kukaan muu ei voi ymmärtää tilannetta esimerkiksi, että nuori on työkyvytön ja hän pystyy kuitenkin käymää esim. kuntosalilla väsymättä. Vertaistuki ryhmistä saa parhaimmillaan loppuelämän ystäviä ja kavereita. Nykyään en pystyisi elää ilman vertaistukea ja heitä, joihin olen saanut tutustua.

Näin jälkeenpäin ajatellen vertaistukea pitäisi olla heti vammauduttua sairaalassa, etenkin läheisille. Läheisille vammautuminen on alussa paljon järkyttävämpi, kun itse potilaalle. Sairaaloissa toimii paljon ammattilaisia mutta ei heillä ole kuitenkaan antaa samaa vertaistukea kuin henkilöllä, joka on elänyt vamman kanssa pidempään jo. Jos pääsisimme heti näihin omaisiin kiinni sairaalassa niin varmasti heillä helpottuisi olo, kun näkisivät että tämän vamman kanssa pystyy jatkamaan elämää.

Kuva: Elina Aittaneva

Vertaistuki on parhaimmillaan sitä, että saa uutta voimaa ja sisältöä elämään. Vertaistuen voima on korvaamatonta, se vähentää muun muassa mielenterveysongelmia huomattavasti.

Aivovammaliitto tekee aivan korvaamatonta työtä paikallisyhdistyksien taustalla. Olen saanut sieltä aivan älyttömästi tukea omasta mielestäni vaikeisiin kysymyksiin.
Yksi erittäin konkreettinen ele oli Aivovammaliitolta, kun he kysyivät tavallisia tallaajia eräälle videolle eikä lähtenyt ottamaan julkisuuden henkilöitä tähän. Tämä kertoo erittäin paljon siitä, kuinka he haluavat tukea ja olla meidän kanssamme samalla viivalla. Kuvauspäivä oli aivan mahtava ja löysin taas muutaman uuden ihmisen elämääni. Kiitos Matilda Gustafsson, Elina Aittoneva, Elina Paalanen sekä Aivovammaliiton väki. Kuvauspäivä oli erittäin raskas mutta antoisa. Aika kului kuin siivillä ja se on parasta juuri vertaistuessa. En muista koska viimeksi olisin nauranut yhtä paljon kuin tuona päivänä. Illalla olin todella väsynyt mutta onnellinen. Vertaistuki voimaannuttaa ja antaa tunteen, ettei ole yksin vaikeidenkin asioiden äärellä.

Loppuun haluaisin sanoa, että jokainen tarvitsee vertaistukea elämänsä aikana ja sitä ei voi mitata rahassa. Ei tarvitse olla käynyt mitään traagista onnettomuutta vaan ihan ”tavallinen” ihminenkin tarvitsee sitä.
Jos teille tarjotaan vertaistukea ihan missä tilanteessa vaan niin ottakaa se vastaan, älkääkä kieltäytykö siitä niin kuin minä tein alkuun. Kukaan ei ole niin vahva, että selviäisi tästä maailmasta ilman vertaistukea.