Paluu työelämään

Ennen tapaturmaa

Ennen tapaturmaa opiskelin puolet lähihoitaja tutkinnosta vanhustensairaalassa oppisopimuksella. Opiskeluni keskeytyi vuonna 2009, piti valmistua 2011 toukokuussa. En olisi siis kerennyt valmistua ennen tapaturmaa. Tämän jälkeen toimin hetkenaikaa vammaisten hoitolaitoksessa, jossa oli vaikeasti vammautuneita, käytännössä kaikki olivat vuoteisiin hoidettavia. Tykkään erittäin paljon työskennellä ihmisten parissa. En voisi kuvitella istuvani yksin toimistossa kahdeksaa tuntia päivässä, ainoana kaverina vain tietokone. Olen aina ollut kova tekemään työtä ja opin kaikista parhaiten käytännön kautta, koulunpenkin kuluttaminen ei ollut nuorempana minun juttuni.

 

Tapaturman jälkeen

 Tapaturma sattui siis maaliskuussa 2011. Olin sairaslomalla vuoteen 2014. Sairasloma oli erittäin vaikeaa minulle henkisesti, kun olin tottunut aina tekemään töitä. 2011–2014 aikana olin parissa yleisurheilu tapahtumassa vapaaehtoisena, Helsingissä yleisurheilun EM-kilpailuissa 2012 ja alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa Tampereella 2013. Uskon että nämä auttoivat minua pysymään henkisesti vahvana, enkä sortunut mihinkään päihteisiin tai masentunut. 

Vuonna 2013 alussa minulla oli niin kova halu palata työelämään, joten minulla aloitettiin työkokeilu urheilutarvike liikkeessä. Työpäivien pituus oli neljä tuntia. Tätä lystiä ei kestänyt kuin kolme viikkoa. Väsyvyys oireet pilasivat tämän ja oli annettava periksi. Vuosi 2013 talvi, kevät ja kesä meni sitten lomaillessa, kunnes syksyllä aloitin työkokeilun urheiluseurassa. Työaikani oli 20 tuntia viikossa. Työnkuvani oli alussa hyvinkin rajattu, koripallo joukkueen huoltajana ja avustavat tehtävät toimistossa. Työkokeilu tuntui mukavalta ja suoriuduin erittäin hyvin näistä töistä. Vuoden 2014 alussa hommia rupesi kasautumaan enemmän harteilleni. Oli isot yleisurheilu kilpailut maaliskuussa, pelkästään tässä tapahtumassa minulla tunnit paukkuivat. Korisliiga ja Baltian liiga pyöri samaan aikaan, joten matkustelua tuli ympäri Baltiaa ja suomea. Etenimme korisliigassa aina finaaleihin saakka, jotka pelattiin toukokuussa. Kotihallimme vaihtui tutusta Pyynikin palloiluhallista Hakametsän jäähalliin, tämä tarkoitti, että kaikki tavarat piti viedä Hakametsään Pyynikiltä. Hakametsä sisutettiin ja rakennettiin käytännössä kahdessa päivässä korisareenaksi. Finaalit pelattiin 12–18 päivä toukokuuta, tähän mahtui kaksi kotiottelua ja kaksi vierasottelua. Väsymys rupesi tuntumaan mutta en antanut periksi, lopuksi kuitenkin uurastus palkittiin korisliiga mestaruudella. Kesäkuussa 2014 loppui työkokeilu. Mietittiin työnantajan kanssa, miten voisin jatkaa seurassa, lopuksi päädyttiin, että opiskelen oppisopimuksella merkonomiksi. Aloitin opiskelut 2014 syksyllä ja valmistuin 2016 syksyllä. Opiskelun ja työn sovittaminen yhteen ei ollutkaan niin yksinkertainen asia, koulu piti hoitaa kunnialla ja samalla töitä oli, niin paljon että toin niitä kotiokkin. En osannut sanoa mihinkään ei. Työtunneista en ollut välittänyt lainkaan. Aamulla menin toimistolle ja illalla tulin kotiin jatkamaan töitä, joskus kävin vaan kääntymässä muutaman tunnin kotona. Vuoden 2017 talvella väsyin niin pahasti, että makasin kotona vaan ja menetin yöunet. Päätin irtisanoa itseni, jälkikäteen ei olisi kannattanut vaan hakea sairauslomaa. Tähän aikaan minulla ei ollut riittävää ymmärrystä omasta oirekuvastani, enkä ollut hyväksynyt tapaturmaa ja uutta minää. Lopulta makasin kotona elokuusta joulukuun loppuun.

Otin 2018 yhteyttä minua hoitaneeseen tahoon ja he totesivat vaan että ovat odottaneet soittoa koska tulen takaisin. Jäin taas sairauslomalle. Syyskuussa 2018 sain lääkäriltä luvan alkaa tekemään 20 tuntista viikkoa uudessa työpaikassa. Tässäkin työpaikassa tunnit paukkuivat. Aloin seurustelemaan uuden kumppanini kanssa 2019 tammikuussa, hän tuli minun mukaani huhtikuussa lääkäri käynnille ja kertoi oman näkemyksen. Lääkäri totesi vain, että nyt on työt tehty ja laittoi jälleen sairauslomalle. Olin jälleen polttanut itseni loppuun. Olen ollut nyt huhtikuusta 2019 sairauslomalla.

Molemmat työt ovat antaneet minulle paljon ja olen erittäin kiitollinen näistä mahdollisuuksista. Työ on auttanut minua ymmärtämään omia oireita ja uutta minää. Osaan olla nykyisin paljon armollisempi itselleni. Näihin asioihin on auttanut kumppani myös erittäin paljon.  

Tällä hetkellä minulle etsitään työkokeilu paikkaa, jostain muualta kuin urheiluseuroista. Tässä puolivuotta paikkaa etsiessäni työnantajat ovat olleet erittäin kiinnostuneita, kunnes kuulevat mitä on tapahtunut ja mikä minulla on. En tiedä mitä he pelkäävät, jos sanon rehellisesti, että minulla on aivovamma. Aivovamma ei tarkoita, että olisi vähempi älykäs vaan on saanut ulkoisen iskun päähän. Oireita toki aivovammassa on yhtä monta kuin niitä saaneita. On vain surullista ollut katsoa kuinka ennakkoluulot vaikuttavat jokaiseen asiaan, eikä kohdata ihmistä ihmisenä. Kaikille pitäisi antaa tasavertainen mahdollisuus.