Tästä kaikki alkoi

Elettiin maaliskuun 12 päivää 2011. Tuolloin olin 21-vuotias nuorimies täynnä intoa yleisurheilua kohtaan. Oma urheilu oli tyssännyt parivuotta aikaisemmin polvivammaan. Olen ollut aktiivien vapaaehtoistyöntekijä yleisurheilussa näin myös maaliskuussa 2011. Lauantaina heräilin normaalisti tietämättä mihin päivä tulee päättymään. Otin suunnaksi Pirkkahallin, jossa oli alkamassa junioreiden yleisurheilu kilpailut. Aamu meni erittäin hyvin ja homma rullasi vapaaehtoishommissa. Päivällä kerkesin käymään ystävälläni kahvilla ja sovimme että lähetään illalla katsomaan Tampereen menoa koska yhteinen kaveri tuli Oulusta. Palasin takaisin Pirkkahallille jatkamaan hommia. Loppupäivä meni nopeasti, kun odotti iltaa ja kavereiden näkemistä. päivän viimeinen laji oli alkamassa, tyttöjen 14 ja 15 vuotiaiden kiekonheitto. Olin kyseisessä kilpailussa kiekon palauttajana. Siinä entisen valmentajan kanssa seisoimme 30 metrin päässä häkistä ja seurasimme mihin suuntaa heitto lähtee. kiekko kuitenkin hukkui hallin valoihin ja kopsahti suoraan minua otsaani, hiusrajaan. Tämän ikäisten kiekko painaa 750 grammaa. minulla oli onni onnettomuudessa, että paikalla sattui olemaan ensiapu vuorossa lääkäri, näin ollen hän tiesi miten pitää toimia. Ambulanssilla kesti tulla Pirkkahallin sisälle ainoastaan 7 minuuttia soitosta, tämän ajan olin tajuttomana. Ensimmäinen muistikuva minulla on hallista, kun yritän väkisin nousta pystyyn, kunnes minun annettiinkin ja minut talutettiin ambulanssiin. Minulla ei ollut vielä tuolloin mitään hajua kuinka paha onnettomuus oli, pyysin vain vapaaehtoiskoordinaattoria soittamaan isälleni, että tulee hakemaan minun autoni. Matkalta sairaalaan minulla ei ole muistikuvia ollenkaan. Tays ensiavussa muistan vaan, kun eräs mieshoitaja sanoi, että todennäköisesti aivotärähdys ja pääsen seuraavana päivänä kotiin. hän luuli, että jääkiekko oli osunut päähän, joka painaa noin 200 grammaa.

Oletettua pahempi

Toisin siinä sitten kävi. Kuvauksissa heti huomattiin, ettei kyseessä ollut vain aivotärähdys. Kuvista löytyi aivoruhjeita otsa- ja ohimolohkoista, takaraivosta ja oikealta puolelta pikkuaivoista sekä muutama pieni verenvuoto ja kallomurtuma, suhteellisen laaja skaala vammoja. Leikkauksia ei kuitenkaan onneksi tarvinnut tehdä. Sairaalassa en malttanut olla paikallaan vaan parin päivän jälkeen lähdin kävelemään käytäville, kunnes pyörryin, tämän jälkeen sain ainoastaan liikkua pyörätuolilla muutaman päivän. Sairaalassa jouduin olemaan vain viisi päivää. Juoksukykyni minä menetin kokonaan mutta sitkeän harjoittelun tuloksena pystyn taas juoksemaan. Sairaslomalla minä olin kaksi ja puolivuotta, jonka aikana sain neuropsykologista kuntoutusta.

Korvaus

Kilpailun järjestäjällä oli vakuutus joka katto vapaaehtoiset. sitä kautta minulle korvattiin kuntoutukset ja sairaalakulut, siihen ne oikeastaan jäivät mitä sain vakuutuksesta. Pysyvän haitan arvioon minun neurologini ei olisi halunnut tehdä. Hän sanoi, ettei voi tietää vielä kahdessa vuodessa mitä pysyviä haittoja tämä jättää, uusia oireita saattaa ilmetä vasta 10 vuoden päästä mutta vakuutus vaati, niin oli pakko kirjoittaa. Vakuutukseen meni lausunto missä todettiin vammat ja keskivaikea aivovamma, tästä kaikesta vakuutus korvasi minulle 2600 euroa kerta korvauksena. Silloin ja edelleen tuo tuntuu ihmistä halveksivalta summalta, vaikka eihän mikään rahasumma tuo terveitä aivoja minulle takaisin.

Tästä alkoi minun ELÄMÄN RALLI